Valikko:

 
Effi:

Taiteen ja kulttuurin tukeminen on arvokas asia, mutta yleiskäyttöisten tallennusalustojen verottaminen on huono rahoitustapa: Artisteille se on arvaamaton ja kuluttajille epäoikeudenmukainen.

Uusi, reilumpi järjestelmä tarpeen
 

Miksi "ei" maksun laajentamiselle

Hyvitysmaksujärjestelmä nykymuodossaan on elänyt aikansa. Kannattaako piiskata kuollutta hevosta ja kuluttajia? Äänestä pontevasti "Ei riistomaksuille — reilumman kokonaisuudistuksen puolesta".

Hyvitysmaksujen laajentaminen kovalevyihin ja älypuhelimiin merkitsisi, että ihmiset joutuisivat maksamaan Teostolle siitä, että tallentavat itse tuottamiaan tekstejä, valokuvia ja muuta sisältöä omiin laitteisiinsa. Tämä ei mielestämme ole oikeudenmukaista. Lisäksi hyvitysmaksu olisi luonteeltaan tasavero, joka kohdistuisi erityisen epäreilusti pienituloisiin.

 

Vaihtoehtoja hyvitysmaksulle?

Lue lisää vaihtoehdoista täältä >>

 

Maksun taustaa

Suomen tekijänoikeuslain mukaan julkaistusta musiikki- yms. teoksesta saa valmistaa muutaman kopion yksityiseen käyttöön.

Tyhjän CD-levyn hinnasta 0,20 euroa maksetaan "hyvitykseksi" oletetuista ansionmenetyksistä, joita artisteille ajatellaan koituvan jos levylle kopioidaan musiikkia. Vastaava hyvitysmaksu peritään myös tallentavista digiboxeista: jopa 21 euroa, jos tallennustilaa on yli 250 Gt.

Hyvitysmaksu on siis tallennusvälineistä suoritettava veroluonteinen yksityinen maksu. Teosto jakaa rahat vuosittain opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) päätöksen mukaisesti kulttuurin tukemiseen.

Yksityinen kopiointi on sallittua  

Maksun lyhyt historia

Suomessa maksu otettiin käyttöön kasettimaksun nimellä vuonna 1984. Kyseessä ei ollut mitenkään ristiriidaton prosessi, sillä asiaa esittäneeseen tekijänoikeuskomitean mietintöön jätettiin hyvin kriittinen eriävä mielipide. Vuonna 1998 maksu ulotettiin CDR-levyihin, vuonna 2000 MP3-soittimiin ja 1. maaliskuuta 2005 lähtien hyvitysmaksua alettiin kerätä myös digitaalisista videotallentimista (esim. tallentavat digiboksit). 2011 alusta hyvitysmaksun piiriin tulivat ulkoiset kiintolevyt, joiden koko on 250 Gt–3 teratavua. Maksun päättävästä tahosta on väännetty kättä koko 2000-luku. OKM on koettu puolueelliseksi toimijaksi ja toiseksi veronluonteisesta maksusta ei perustuslakivaliokunnan mielestä oikein voisi päättää ministeriön asetuksella. Asetus nostettiin hallituksen päätettäväksi - tosin OKM:n esityksen pohjalta.

Vuonna 2010 tilitetty summa oli n. 9,7 milj. euroa.  

2012 esitys

Opetusministeriö on tehnyt esityksensä vuoden 2012 hyvitysmaksuiksi (asetusluonnos), jonka pohjana on 15.11. päivätty muistio. Asiaan liittyvät dokumentit ovat saatavilla täältä. Esityksen mukaan hyvitysmaksun piiriin lisättäisiin uusina laitteina musiikkisoittimen ja tallennustilaa sisältävät matkapuhelimet ja tietokoneet. Tällä ja perittävien maksujen nostolla pyritään hyvitysmaksun 2-3 kertaistamiseen vuoden 2011 tasosta. Perusteena nostolle on OKM:n ja asiaa lobbaavien tahojen mukaan maksun radikaali supistuminen. Toinen näkökulma asiaan on, että tällä hetkellä ollaan palattu normaalitasolle digiboksien aiheuttaman tilapäisen maksupiikin jäljiltä. Lisäksi yksityinen kopiointi on muutenkin vähentymässä tilauspohjaisten palveluiden yleistyessä (Spotify, Youtube ym.).

OKM:n muistiossa todetaan asiasta seuraavaa: "Hyvitysmaksukertymä on 2000-luvulla yleensä ollut n. 10–11 miljoonaa euroa vuosittain. Vuonna 2007 kertymä on ollut normaalia suurempi (15 milj), ja myös vuonna 2008 se oli koholla (12 milj). Vuosien 2007 ja 2008 lukuihin on vaikuttanut suuresti ns. digisiirtymä, jonka johdosta tallentavien digisovittimien myynti väliaikaisesti nousi hyvin korkealle. Markkinoiden saturoimisen johdosta seuraavien vuosien myynti on ollut alhainen. Tallentavista digisovittimista tuleva hyvitysmaksukertymä oli vuonna 2007 n. 6,8 miljoonaa, ja on nyt vakiintunut n. 2,8 miljoonaan euroon. Hyvitysmaksukertymästä erittäin merkittävä osa tulee tallentavista digisovittimista."

Tekijänoikeuslain mukaan hyvitysmaksun suuruutta vahvistettaessa on huomioitava myös, missä määrin yksityisen kappaleen valmistamisen estäviä teknisiä toimenpiteitä on käytetty ja laitetyypeittäin lisäksi se, missä määrin laitetta on mahdollista käyttää kappaleiden valmistamiseen teknisillä toimenpiteillä suojatuista ja suojaamattomista teoksista. Sekä tietokoneissa, että erityisesti HD-digibokseissa DRM-järjestelmät ovat läsnä vahvemmin kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki "Cable Ready"-tunnuksella varustetut laitteet sisältävät järjestelmän, jonka avulla materiaalin tallentaminen voidaan halutessa estää kokonaan tai sallia vain tietyksi määräajaksi. Näistä laitteista ei siten tulisi periä lainkaan hyvitysmaksua.